Vieraskynä: Porukalla pohjalta ylös

Julkaistu: 5.12.2016

Kirjoittaja: Atte Harjanne

Ilmastonmuutoksen hillintä siedettävälle tasolle vaatii hurjia muutoksia kaikkeen ympärillämme. Koko yhteiskunta ja talous pitäisi saada pyörimään kestävillä energianlähteillä, kun niiden osuus koko paletissa on nyt globaalisti pieni murto-osa. Samalla pitäisi suojella jäljellä olevia ekosysteemejä ja nostaa miljardien köyhien elintasoa. Vaadittavia muutoksia saadaan aikaan kahdella tavalla: keskitetysti ylhäältä käsin ohjaamalla ja säätämällä (”top-down”) tai ruohonjuuritasolta ponnistamalla ja laajentumalla (”bottom-up”).

Jälkimmäisistä ”pohjalta ylös” -tyylisistä muutoksista kuulee usein inspiroivia tarinoita tai kannustavia ohjeita. Saksalaiskylä pyörii täysin uusiutuvalla lähienergialla! Sammuta valot kun lähdet kotoa! Vaihda auto fillariin – säästä rahaa ja paranna kuntoa!

Oikeasti ruohonjuuritasolta on äärimmäisen haastavaa vaikuttaa. Syitä on useita. Ensinnäkin yksittäisen kuluttajan on käytännössä mahdotonta tietää omien valintojensa systeemisiä vaikutuksia. Ei ole itsestään selvää, että kestomuki on pahvista kertakäyttökuppia ekologisempi. Lähiruoka ei välttämättä vähennä päästöjä tai säästä luontoa. Tuotteen tai palvelun vaikutusten arviointi koko sen tuotannon ja kulutuksen elinkaaren yli on erittäin monimutkaista ja vaikeaa asiantuntijoillekin, kauppareissulla hyllyjen välissä se onnistuu korkeintaan hyvin yleisellä tasolla kuten lihansyöntiä vähentämällä.

Toisekseen pienten tekojen purot eivät aina kumuloidu isoksi virraksi odotetulla tavalla. Vanhojen vaatteiden innokas keräykseen nakkaaminen ja kierrättäminen – kuulostaa ekologiselta, eikö? Yksittäisen vaatekappaleen kannalta se voi sitä ollakin, mutta isossa kuvassa saatat ylläpitää kulutusmallia, joka perustuu jatkuvasti uusien vaatteiden ostamiseen yli käyttötarpeen. Joku radikaalimpi muuttaa maalle ja siirtyy elämään omavaraistaloudessa omilla viljelyksillä ja marjoja metsästä keräillen: Yksilönä hiilijalanjälki ehkä pienenee, mutta jos tätä tehtäisiin massoittain, koko hyvinvointiyhteiskunnalta häviäisi pohja ja palaisimme hiljalleen kaskenpolttajiksi tuhoisin seurauksin.

Kolmanneksi ruohonjuuritason muutoksia on yksinkertaisesti hankala saada laajasti läpi, jos sääntely, infrastruktuuri ja markkinat ympärillä haraavat vastaan. Mikäli muutos on vain innokkaiden idealistien varassa, vaarana on, ettei riittävän suosion kynnystä koskaan ylitetä eikä järjestelmätason vallankumouksia nähdä. Isolla osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ole aikaa, rahaa tai kiinnostusta muuttaa tapojaan, ellei siitä tehdä helppoa tai pakollista.

Onko maailman parantaminen pohjalta ylöspäin siis tuomittu epäonnistumaan? Onneksi ei. Vaikeuksista huolimatta rohkaiseviakin esimerkkejä on: Pienen aktiiviporukan urbaani Facebook-ryhmä kasvoi kymmentuhatpäiseksi verkostoksi ja kaupungin kehitystä muokkaavaksi voimaksi. Nyhtökaura nousi otsikoihin ja näyttää nyt seuraajineen laittavan suomalaisten ruokatottumuksia uusiksi. Monella ylhäältä ohjatulla muutoksella onkin juurensa paikallisen tason ja pienen mittakaavan aktivismissa.

Joukon Voiman kaltaiset ihmisiä yhdistävät ja sitouttavat alustat ovat lupaava silta ruohonjuuritason ja ylhäältä ohjatun muutoksen välillä. Ne tarjoavat mahdollisuuden yhdistää yksittäisten kuluttajien voimat ja varmistaa vaikuttavuus, kun mukana on kokonaisuuden perään katsova asiantuntija. Lisäksi joukkorahoituksella voi meloa markkinoiden suuntaan, eikä niitä vastaan, ja niiden avulla yksittäinen yritys voi saada ekoinnovaatiolleen vauhdikkaamman alun ja käyttäjäpohjan. Sen sijaan että varakas helsinkiläinen siellä täällä ostaa Teslan, saadaan jaettuja sähköautoja sinne, missä on eniten kysyntää. Hajanaisten kattopaneelien ja patteristojen tilalla voidaan nähdä keskitettyä ja kilpailukykyistä aurinkovoimaa.

Porukalla on helpompi ponnistaa pohjalta ylös niin, että sillä on merkitystä.

Atte Harjanne
Kirjoittaja on tohtoriopiskelija Aalto-yliopistossa ja tutkija Ilmatieteen laitoksella
harjanne